keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Kulueriä ja perheen pienimmät

Postista pomsahti kolmas maksu talosta! Ensimmäinen erä oli varausmaksu, toinen oli valmiista piirustuksista ja tämä kolmas sokkelin valusta. Seuraava erä onkin sitten kaikkein isoin ja koskee päätavarantoimitusta. Himputti saa nähdä mihin ne mahtuu. Tuskin kuitenkaan kaikki puutavara tulee kerralla, vai tuleekohan? Tälläkin hetkellä routastyroksit pötköttää naapurissa olevalle vielä myymättömällä tontilla, että kaivinkoneella oli tarpeeksi tilaa möyriä tontilla. Kaikelle vapaalle maalle kerättiin multaa, joka levitetään ensi viikon alussa, kun sokkeli täytetään ja routastyroksit on laitettu paikoilleen. Osa siitä pitää viedä vielä jonnekin jättömaan keräyspaikkaan, jollei jollain satu olemaan akuuttia tarvetta ”einiinmustalle” -mullalle. Keväällä tuodaan sitten jonkin verran sitä mustempaa versiota päälle, että saadaan komea nurmikko alulle J
Kustannuksista sen verran, että talomaksujen lisäksi kaikenlaista pikkukulua (ja vähän isompaakin) on päässyt jo kertymään. Sähköliittymä maksoi pikkuisen päälle 2100€, rakennuslupa reilun tonnin. Kaukolämmön hintaa googletin ja keskiarvona oli 3 - 4000€, mutta saa nähdä paljonko se tulee todellisuudessa maksamaan. Suurehko kuluerä on tietenkin aiheutunut maatöistä jo pelkistä putkista, viemäreistä, styrokseista ja kaikesta oheisrekvisiitasta (fairypullo-liukastetta unohtamatta J ). Itse maaurakoinnista ei vielä ole laskua tullut tietenkään, kun täytöt jne. kuuluu vielä samaan urakointiin. Ai niin ja onhan me maksettu jo astianpesukonekin J.
Nämä päivitykset ovat nyt vähän tylsiä, kun kuvia on niin vähän ja nytkin olisi sokkeleista kuvia, mutta kamera on autossa. Trust me vielä ehtii kuvia ilmaantua ihan kiusaksi asti, kun on jotakin kuvattavaakin!!! Tähän mennessä ei ole samasta aukeasta kovin moneen otteeseen viitsinyt kuvia laittaa…
Muuttamisen ja perhe-elämän ihanuudesta vielä muutama sananen. Meidän perheen suloisin jäsen aloitti päiväkodin ihan parin tien päässä tulevasta kodista. Tontilla käydessämme selostimme hänelle tulevaa kotia ja kysyin, että näetkö jo kodin omilla silmilläsi. Meidän tuore kaksivuotias vastasi kirkkain silmin, että ”nään” Viimeksi sanoin, että tuon multakasan taakse tulee hänelle leikkimökki ja eiköhän tyttö ollut jo kiipeämässä katsomaan tarkemmin paikkaa. Jostain syystä ei pienimmäinen ole ihan täysin tätä väliaikaiskotia ole omakseen ottanut ja ehkäpä syytä on meidän aikuistenkin asenteessa. Ihan vasta tyttö oli lähdössä kotiin täältä kotoa ja aikalailla on muutenkin nyt ollut rankkaa elämä kaikkien muutoksien kourissa; muutto, päiväkodin aloitus, äidin töihin palaaminen. Tässä pienessä asunnossa ei ole kauhean paljon tilaa leikeille vaikka mahdollisimman paljon karsimme muista tavaroista, että kaikki tärkeimmät lelut ja romppeet mahtui tänne. Tässä ei kuitenkaan ole kunnollista leikkipuistoa lähettyvillä ja pihallakin on jo menneen vuosikymmen ruohottunut leikkipaikka. Edellisessä kodissa oli samassa taloyhtiössä parhaimmillaan viisi samanikäistä lasta ja lähes aina leikkikaveri löytyi oman taloyhtiön leikkipaikalta. Uuden kodin läheisyydessä onneksi näyttäisi olevan kavereita ja leikkipuistokin. Ja toivon mukaan kodilta alkaa tuntumaan, kun taas saa oman huoneen ja hitusen yksityisyyttä leikkeihin.
Perheen karvainen jäsen taas nauttii olostaan pienessä asunnossa, jossa on helpompi vahtia kaikkien liikkeitä. Kovin raksaystävälliseksi ei valkoturkkista koiraa voitane kutsua ja ensi kevät, ehkä kesäkin, menee varmasti koeajaessa kodinhoitohuoneen allasta koiranpesussa. Pihatyöt ja mullalla oleva nurmikko luultavasti ovat huono yhdistelmä valkoisen turkin kanssa, mutta eiköhän siitäkin kunnialla selvitä kun parturoidaan kunnon kesäturkki.
Huomenissa yritän laitella muutamia hienoja otoksia hiekkalaatikosta johon muka pitäisi mahtua meidän koti J

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti