Hyökkäyksen kohteena!!!

Viime perjantaina suuntasimme toistaiseksi viimeistä kertaa asuntovaunuilemaan Iso-Syötteelle. Alkuperäinen tarkoitus oli käydä vielä päivä laskettelemassa ja ajella launtai-iltana kotiin saunan lämmitykseen. Suunnitelma muuttui jo ennenkuin ehdittiin Kuusamontielle ja päätettiinkin, että tuodaan lauantaina vaunukin jo pois,ettei tarvitse järjestellä noutoa myöhemmin. J järjesti työpaikaltaan minun vanhemmille lauantaiksi pakettiauton jolla riittää massaa vetää vaunua ja sovittiin, että he ajelevat lauantai-iltapäivänä vaunua hakemaan.

Perjantaina menomatkalla satoi kuin saavista kaatamalla. Päätimme tehdä "pikkuisen" mutkan matkassa ja hakea siskon appivanhempien mökiltä skootterin jonka J osti korjattavaksi siskon mieheltä. Meillä ei ollut mihinkään kiire ja koska peräkärry sattui olemaan perässä, oli skootteri sama hakea kyytiin. Sisko perheineen aikoi aamulla herätä aikaisin ja lähteä katselemaan soitimella olevia metsoja lähimetsään. Vihdoin, kun päästiin asuntovaunulle, pakkasin tytölle ja itselle saunakamppeet ja lähdimme pikaisiin löylyihin.

Yölläkin ripsi siihen malliin vettä, että lasketteluhommat unohdettiin ja päätettiin alkaa aamusta lyömään vehkeitä kasaan kunhan herättäisiin. Aamusella lähdin käyttämään koiruutta tarpeillaan ja samalla hakemaan autosta tytön Sanna-nukkea jota hän heräämisestä asti oli kaipaillut. Naapurivaunun isäntä seisoskeli pihalla ja sanoi, että metso on heidän vaununsa edessä. No niinpäs olikin - iso ukko-metso viimeisen päälle soitimella ja me ilmeisestikin olimme tunkeutuneet hänen reviirilleen.

Loppupäivä olikin yhtä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun väisteltiin metson hyökkäyksiä ja pidettiin tyttöä silmällä, ettei lintu päätä hänen kimppuunsa hyökätä. Metso lähti aina vaunun takana olevaan metsään, mutta ilmeisestikin ruuvinvääntimestä kuuluva nakutus kävi sen hermoille tai muistutti sen soidinääntä, että se kuvitteli kilpakosijan olevan samoille huudeilla. Sieltä metsän katveesta se aina ylväästä siivet maata viistäen ja pyrstö pystyssä kieltä naputellen asteli hyökkäysvalmiudessa meidän vaunua kohden. Yhden kerran tytön kanssa jouduttiin pakenemaan etutelttaan metsoa pakoon ja se jäi tepastelemaan oven eteen vahtiin, kunnes J saapui vedenhakureissulta meitä pelastamaan. Piti lähettää siskollekin kännykällä metsosta kuva, ettei meillä tarvinut lähteä merta edemmäs kalaan vaan metso tallusteli meille pitämään showtaan.

Saatiin loppupeleissä kamppeet kivasti kasaan ja hyvä niin, kun J sai puhelun potentiaaliselta vaunun ostajalta, että he olisivat seuraavana päivänä tulossa vaunua katsomaan. No niinhän siinä kävi, että ensimmäiset katsojat tekivät kaupat ja nyt ollaan kuin kynsille lyötyjä ilman asuntovaunua ;) Varattiin me kuitenkin Syötteeltä jo juhannukseksi mökki pahimpia vierotusoireita lievittämään :) Katsotaan sitten parin vuoden päästä hankitaanko uusi vaunu vai onko mukavuudenhalu vienyt voiton ja siirrytään mökkeilyn puolelle. Kolme tuttua on ostanut jo Joperalta mökin Iso-Syötteeltä ja niin ostettaisiin itsekin, jos sattuisi lompakon nyörit antamaan periksi, mutta toistaiseksi varat riittää vain vuokraukseen.