keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

Sosiaalinen media

Bloggaaminen on unohtunut ruuhkavuosien paineessa ja aikaa ei tunnu löytyvän kirjoittamiseen, mikä on aika surullista. Toimiihan tämä blogi myös päiväkirjana ja muistona rakennusvuosista. Aika monet blogit ovat siirtyneet enemmän nopeampien viestintäpalveluiden pariin ja täytyy myöntää, että tällä samalla nimellä itsekin käytin instagramia monta vuotta, kunnes vaihdoin tilin nimen omalle nimelleni, kun tuttavat eivät tunnistaneet minua bloginimen takaa.

Blogin kirjoittaminen vie aikaa ja kirjoittamiseen täytyy paneutua. Kuvat ovat kivoja väliin ja ne pitäisi liittää puhelimelta tekstin rinnalle, kun tämän päivän kamerakin on puhelimessa. Minulla ei ole padissa erillistä näppäimistöä, enkä tykkää tekstiä hirveästi laitteen omalla näppäimistöllä näppäillä joten aika monta muutosta on tässä muutaman vuoden varrella tullut, jotka ovat vaikuttaneet tähän kirjoittamiseeni.

Yritän työnteon ohella suorittaa vuosia junnanneita opintojani loppuun ja siihen liittyen nyt elvytän tätä blogia ja julkaisen täällä opintoihin liittyviä pohdintoja, ettei tarvitse miettiä minkä vuoksi scene yhtäkkiä vaihtuu toisenlaiseksi. Eihän sitä tiedä vaikka tästä vielä innostuisi meidän kuulumisia tänne päivittämään, mutta kysymys kuuluukin kuinka moni näitä kirjoitettuja blogeja vielä lukee?

Minä käytän tällä hetkellä ehkä eniten Instagramia. Se on nopea ja helppo tapa päivittää kuulumisia, eikä tekstin tuottamiseen tarvitse käyttää hirveästi aikaa. Kuvat puhuvat puolestaan. Instagramissa on myös kiva tägäillä ihmisiä, yrityksiä ja asioita ja näet reaaliajassa kuinka suuren suosion kuvasi saavat. Instagram jotenkin sopii tähän kiireiseen nykyarkeen. Toisaalta se on aika valheellista illuusiota luova kanava, kun jää kertomatta taustat tilanteisiin ja yleensä kuvia tulee otettua vain upeista asioista tai tilanteista - tosi harvoin niistä pyykkivuorista, joista blogiin saattaa kirjoittaa. Jopa Facebookkiin tulee kirjoitettua enemmän oikeasta elämästä kuin Instaan.

Hyvänä esimerkkinä sain itse huomata, että tuttavapiirilläni oli sellainen käsitys, että viiletän juhlista toisiin ja olen todella vähän kotona. Yhdelle ystävälleni sanoinkin, että kannattaa katsoa kuinka harvoin olen postauksia tehnyt, että kaikki ne välit, kun mitään ei tullut julkaistua olikin sitä ihan perus kotoanaoloa eikä siinä hetkessä edes halunnut arkea Instaan kuvata. Instagramini on myös kaikille julkinen, joten tietoisesti ehkä valitsen, että minkälaisen kuvan elämästäni siellä annan.

Työnkin puolesta olen aktiivisesti ottanut uusia someappeja haltuun, mutta selvästikin ikä tai aika :) painaa päälle ja videopalveluiden käyttö on jäänyt todella vähälle. Esimerkiksi vloggausta en ole aloittanut vaikka joskus sitä mietinkin ihan siitä syystä, ettei ole into riittänyt opetella videoiden muokkausta ja leikkaamista. Toisaalta nopean palvelun suosijana esim. Tiktok voisi olla minun paikkani, mutta tällä hetkellä en ole edes löytänyt sieltä viihdyttävää katsomista. Oma Youtube kanava voi olla enemmän mahdollisuus kuin uhka ja olisi myös mukava muistojen tallentaja itselle. Toisaalta videopalveluissa pitää hetki miettiä sanomisiaan ja siellä voi tulla paljastaneeksi asioita joita ei kirjoittaisi blogiin.

Ihan selkeää kuitenkin on, että tulevaisuuden juttu ovat nopeat, sisältörikkaat tai hauskat videot. Facebookin tyyppinen "mitä minulla on mielessä nyt" - tyyppinen kirjoittelu voi jäädä nopeastikin historiaan. Nykyisin tuntuu, että FB on enemmän varttuneen väestön kuulumisten vaihtopaikka ja insta tälläisten keski-ikäisten leikkikenttä, mutta erityisesti nuorempi väestö viihtyy videoiden parissa.

Minun mielestäni monet hotellit esimerkiksi @originalsokoshotelarina tuottaa hyvää ja mielenkiintoista sisältöä instagramiin. Hotellin asiakkaita kannustetaan jakamaan iloisia hetkiä, jotka nostetaan hotellin kanavalle. Itse hotelli on täynnä kivoja postauksen aiheita kuten esimerkiksi aamupalalla vaihtuva positiivinen mietelause. Erikoishuoneista on tehty kivoja postauksia ja paikkakunnan erikoishuoneiden taustaa on valotettu. Hotellin kodinomainen ilmapiiri ja hyvä fiilis tulee postauksissa esille ja vaikka kyseessä on yritys, niin sitä on kiva seurata. Julkaisuja ei ole liikaa ja usein myös henkilökunta ja heidän keksimät kivat yllätykset hotellivieraille ovat mukavia juttuja.

Toinen paikallinen yritys Sanomalehti Kaleva ja @kaleva.fi on seuraamissani sivustoissa. Kaleva paikallisena sanomalehtenä tekee minusta todella vähän postauksia ja se on ehkä ymmärrettävää, kun kuitenkin päätarkoituksena on jakaa maksullisia uutisia muiden välineiden kautta eikä ilmaisena instagramissa. Toisaalta somekanavat ovat mahdollisuus koukuttaa uusia tilaajia maksullisille palveluille. Kaleva noudattaa selkeää kaavaa julkaisuissaan: niitä on harvoin ja aiheet ovat paikallisia. En ole myöskään kertaakaan huomannut, että Kaleva olisi poistuvaan uutisvirtaan tehnyt mitään sisältöä vaan kaikki ovat oikeita julkaisuja. Voi toki olla, että ne ovat vain menneet minulta ohi. Kaipaisin itse lisää linkkejä sähköisen Kalevan tilaajana, koska useana päivänä lehti jää lukematta ja ainakin minä arvostan vielä paperista versiota digitaalista enemmän.

Usein huono sosiaalisen median tuntemus johtaa huonoon viestintään. Jotkut pitävät somea helppona valituskanavana ja saavat paljon tuhoa aikaan. Sosiaalisen median etiketti ja käyttäytymissäännöt tuntuvat valitettavan usein puuttuvan aikuisemmalta väestöltä. Kaikki eivät välttämättä edes ymmärrä kuinka moni saattaa nähdä heidän julkaisunsa ja pahimmassa tapauksessa ala-arvoiset viestit voivat johtaa jopa syytteen nostoon, kun tunteet pääsevät liiaksi kuohumaan ja kirjoitettua on hankala ottaa takaisin, kun joku on jo ehtinyt napata screenshotin siitä.

Oman asuinalueeni Facebook -sivu Niemenrannan asukasyhdistys on hyvä esimerkki huonosta ja hyvästä viestinnästä. Parhaimmillaan sivustolla vaihdetaan tavaraa suklaalevyä vastaan, järjestetään yhteisiä tapahtumia tai vinkataan löytyneistä asoista. Huonoimmillaan suljetun kanavan sisällä puidaan julkisesti lapsien tai naapureiden välisiä riitoja. Monelta mieliharmilta säästyttäisiin, kun henkilöä koskevat negatiiviset asiat saataisiin käsiteltyä yksityisviestien kautta eikä niitä reposteltaisi julkisilla sivuilla.

Loistavaa somemaailman pyörittämistä on taas Oulunsalon ratsastuskoulun sivuilla. Ratsastuskoululta löytyy sometilit ainakin FB:stä ja instasta sekä blogikin nettisivuilta. Kaikki julkaisut ovat loppuunasti mietittyjä ja julkaisut kertovat hyvin läpinäkyvästi tallin toiminnasta, mikä lisää luotettavuutta yritystä kohtaan. Onhan talli kerran valittu myös Suomen vuoden ratsastuskouluksi.

Googlen mukaan hyvään sometukseen vaaditaan suunnitelma ja hyvälaatuiset kuvat. On ihan totta, että esimerkiksi somekalenterin miettimisellä saadaan julkaisut säännölliseksi ja sisältö tasalaatuiseksi, mutta minusta liika suunnitelmallisuus myös vie hohdon koko somesta ja sisältö alkaa näyttää liikaa yksitoikkoiselta.

Olen käynyt muutaman somekoulutuksen ja huomannut, että niin monta kuin on ihmistä ja kouluttajaa - niin monta on mielipidettä hyvästä sometuksesta. Loppujen lopuksi kuitenkin seuraajamäärä ratkaisee ja se kuinka viestisi tavoittaa halutun kohderymän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti