Alunperin, kun aloin kirjoittamaan ensimmäistä blogiani, tein sen tarkoituksella anonyymisti. En tehnyt blogista yksityistä ja rajoittanut lukijoita vaan enemmänkin vieroksuin ajatusta, että joku tunnistaa minut tekstien takaa. Enpä tiedä mistä se johtui, mutta edelleenkin Facebook sivuni on vain kavereiden luettavissa - toki kavereita on useita satoja ja osa etäisesti tuttuja, mutta kuitenkin tuttuja. Facebookissa julkaisen aika harvoin ja aikalailla työhön liittyvää mainontaa tai perheasioita. Instani taas on julkinen. Molemmissa kanavissa mietin, mitä julkaisen.
Googlailin yksityisyyttä netistä aiheena ja yllättäen valtaosa keskusteluista joita löysin keskittyi ihmettelemään lapsen yksityisyyden suojaa. Yllättävän vähän keskustelua käydään omasta yksityiseen suojasta ja siitä mitä meistä netistä löytyy. Linkkaan tähän pari keskustelua joihin jätin oman kommenttini.
https://www.vauva.fi/keskustelu/2816713/vaativa-asiakaspalvelutyo-ja-yksityisyys-netissa#comment-43801672
https://eioototta.fi/lapsiblogit-lukkojen-taakse/
Nykyisin aika monessa yrityksessä ohjeistetaan henkilökuntaa nettietiketistä. Ei ole suotavaa, että puhut työpaikastasi negatiivisia tai salassapidettäviä asioita nettipalstoilla. Omassa työpaikassani kannustetaan osallistumaan yritystä koskeviin nettikeskusteluihin, mutta toivotaan, että me työntekijät tuomme esille, että työskentelemme yrityksessä ja esimerkiksi korjaamme mahdollisia virheellisiä tietoja mitä mahdollisesti yrityksestä puhutaan.
Nykyään monet ovat liittyneet LinkedIniin, joka on business somekanava. Sen kautta on tarkoitus verkostoitua ja saada uusia mahdollisia työkontakteja joten siellä avoimesti kerrotaan työpaikka ja asema, jotka ovat julkisesti nähtävillä, kun henkilön nimellä etsii tietoja. Monesti ainoa asia, joka henkilöstä löytyy, on nimenomaan LinkedIn profiili. Asema työelämässä myös määrittelee usein, että ovatko tietosi löydettävissä yrityksen sivuilta tai ainakin oma puhelinnumeroni linkittyy työpaikalle ei kotiosoitteeseeni.
Olin aiemmin käräjäoikeudessa lautamiehenä ja samalla "julkisessa" ammattissa. Tuolloin muutin yksityiset tietoni salaisiksi ja työpaikallani informoin lautamiestehtävästäni ja sitä kautta mahdollisesti tulevasta uhasta. Minusta onkin paljon turvallisempaa, että esimerkiksi kotiosoite on salattu ja mahdolliset yhteystiedot johtavat yrityksen sähköpostiin tms. jolloin työrooli ja sen kautta tulevat yhteydenotot ohjautuvat oikeaan paikkaan ja vapaa-ajalla voin olla omassa kotonani ilman työroolia.
Aktiivinen keskusteluihin osallistuja, joka osallistuu netissä omalla nimellään keskusteluihin aroista aiheista voi tahtomattaan aiheuttaa negatiivista julkisuutta myös työnantajalleen mikäli joku keksii yhdistää mielipiteet yrityksen kannanotoksi asiaan. Yleisesti nettijulkaisuissa on hyvä muistaa, että kaikki mitä sinne kirjoittaa voi tulla jonakin päivänä jossakin muodossa sinua vastaan.
Kuten tuossa aiemmin kirjoitin, niin minustakin tulee ensimmäisenä hakutuloksena LinkedIn profiili. Suurin osa tiedoista ja kuvista joita löytyy nimellä haettuna, liittyvät työhöni. Yksityiselämään linkittyi oikeastaan vain sanomalehti Kalevan artikkeli, joka käytiin tekemässä kodistamme. Minulla on lähes sukunimikaima joten hänen tietonsa löytyvät myös minun nimellä etsittäessä. Mikäli minusta löytyisi tietoja joita en haluaisi julkisesti esille, voisin pyytää julkaisijaa poistamaan julkaisun.
Minusta on ihan hyvä, että yrityksen henkilöstä löytyy vähintään yhteystiedot hakusanalla. Poliittinen, uskonnollinen tms. vakaumus ovat minusta tietoja, jotka henkilö voi tuoda esille vain halutessaan ja niiden julkisesta esittelystä voi olla haittaa joissakin ammateissa. Esimerkiksi toimittajan voisi ajatella kirjoittavan puolueellisesti oman vakaumuksensa mukaisesti. Netissä julkisesti leviävät lakialoitteet yms. voivat myös nousta haettaessa esille ja siksi aina täytyy miettiä mihin nimensä laittaa ja mitä on valmis itsestään julkisesti jakamaan.
GDPR eli EU: tietosuojadirektiivi julkaistiin 2016 ja sen toteutukselle annettiin kahden vuoden siirtymäaika. GDPR toi mukanaan monia positiivisia, mutta myös joitakin elämää hankaloittavia asioita. Nykyisin kaikilla on oikeus saada tietoon, mitä itsestä on tallennettuna ja tietosuojaselosteet on oltava kaikissa yhteyksissä joissa yhteystietoja annetaan. Työpaikoilla pitää olla lukitut paikat, joissa tietoja säilytetään ja tietojen saa säilyttää vain selosteessa määritellyn ajan. Esimerkiksi ihan perinteiseen arvontaan osallistuminen jossakin kaupassa vaatii kauppiasta tekemään tietosuojaselosteen ja miettimään, miten kuponkeja säilytetään. Toki aikaisemminkin kaikki yhteystietoja sisältävät asiat hävitettiin tietosuojajätteenä.
Artikla 13 on tarkoitus turvata, että sisällön tuottaja saa hyödyn tuottamastaan sisällöstä vaikka sitä jakaisi joku muu. Välillä asiaa on hankala valvoa ja artiklaa on kritisoitu melkolailla. On kuitenkin hyvä, että lainsäädännöllä pyritään suojaamaan myös verkossa leviävää sisältöä. Yksityinen henkilö ei usein kuitenkaan tavoittele esimerkiksi jakamallaan meemillä mitään taloudellista hyötyä joten oikeutta on hankala toteuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti