Itsearvio

Työelämässäni olen pari vuotta sitten ollut sosiaalisen median vastaava. Siksi on todella hankalaa pysyä keksityn aiheen sisällä ja miettiä, miten se etenisi. Blogiin ei minusta sovi myöskään mikään kovin asiapitoinen teksti joten suunnitelmani oli hyvin sepitteisessä muodossa.

Oikeasti minusta on tarve kootulle pentuvälityssivustolle. En tiedä mikä tilanne on muilla roduilla, mutta ainakin Cotoneilla se on mielestäni kaoottinen. Kohderyhmänä todennäköisesti ovat lapsiperheet tai laajennetusti aikuiset. Kaupunkilaiset, kun kyseessä on pienoisrotu. Pohjois.-Suomalaiset, kun alueena oli Pohjois-Suomi. Se vastaako kysyntä tarjontaa, on kysymysmerkki, mutta sitä pohdinkin jo tuossa, että tarjontaa voisi laajentaa alueelle muualta. Blogi ja sieltä vaikka Blogger, kun sitä olen jo yli kymmenen vuotta käyttänyt toimii mielestäni alustana ihan hyvin. YouTube ja Insta toimivat minusta hyvin tässä yhteydessä ja asioita voi linkittää keskenään.

Sisältöä voi jatkossa kehittää jo aiemmin pohtimaani suuntaan kasvattajien esittelyyn ja pentujen elämään tulevissa perheissään. Koirista, kun on kyse niin aihekenttä on laaja, mutta myös koirien elämästä saa suurta yleisöä kiinnostavaa sisältöä aikaiseksi vaikka lukijalla ei olisi edes kiinnostusta hankkia koiraa esim. Facebookissa Pertti - Perseilevä labradorinnoutaja, jolla on yli 40k seuraajaa. Huumorilla höystetty hauska kerronta lisää kiinnostuneiden määrää.

Uusia tapoja hyödyntää sosiaalista mediaa, ovat minulle videopalvelut kuten Youtube jota en ole ennen hirveästi käyttänyt, mutta joka on alustana myös useille perhevlogeille, joiden katselijapiiri voi toimia kohderyhmänä myös suunnittelemalleni sivustolle. Editointityökaluihin pitäisi tutustua vain paremmin, koska hyvin leikattu pätkä on parempi kuin tuhruinen video.

Työelämässäni sosiaalista mediaa tehdään työpaikan tileiltä niiden sääntöjen mukaan, mitä työpaikalta on annettu. Omalla kanavallani voi puhua kivoja asioita työpaikastani tai mainostaa tapahtumia tms. Nykyisin haluan kuitenkin pitää yksityiset somekanavani enemmän yksityiskäytössä kuin työkaluina. Instassa haastavaa on muistaa, aina tarkistaa, että oikea tili on auki ja julkaisut menevät oikeaan paikkaan. Toisaalta Pages Manager työkalun kautta työtilejä on hyvä muokata ja vastata mahdollisiin yhteydenottopyyntöihin.

Sosiaalisen median käyttösuunnitelma

Opiskelujani varten minun täytyy suunnitella sosiaalisen median käyttöönottosuunnitelma. Aiheen valinta on jälleen kerran tehtävän haastavin osuus, kun ei viitsi työtä sekoittaa tänne julkiseen foorumiin tässä muodossa ja valitettavasti harrastuspuolikin on nykyään ajanpuutteesta johtuen turhan pieni.

Meillä on pian 12 -vuotias Coton de Tulear Roosa. Roosalla on kaikenlaisia vaivoja, kun hänet on pitänyt leikata muutamaan kertaan tässä vuosien varrella. Olemmekin miettineet, että se päivä kun joudumme Roosasta luopumaan alkaa olla koko ajan lähempänä ja ajatus on todella kamala. Roosa toimii seuraneitinä kouluikäiselle tytöllemme aamuisin ja iltapäivisin, kun vanhemmat ovat vielä töissä. Muutenkin Roosa on todella tärkeä tytölle ja itsellekin sellainen toisen lapsen korvike, kun sellaista ei meille ole suotu.

Siitä se ajatus sitten lähti ja yritin alkaa etsiä meille koiranpentua, Roosalle eläkepäivien kaveriksi ja jo valmiiksi, ettei tytölle tulisi kaveritonta aikaa mikäli Roosa lähtisi pilven reunalle istuskelemaan. Haasteeksi muodostui, että todella monen kennelin sivuilta on vaikeaa tietää, onko pentuja tulossa vai ei ja kuinka varattu pentue on. Rodun oma sivusto tekee pentuvälitystä, mutta siellä en ole koskaan nähnyt pentuja vapaana. Toiminta on myös täysin keskittynyt eteläiseen Suomeen. Tärkeänä huomiona tässä vaiheessa on, että nämä mielipiteet ovat omiani ja perustuvat omaan kokemukseeni. Tietämykseni myöskään koiran kasvatuksesta ei ole aukoton, joten suokaa anteeksi mahdolliset asiavirheet.

Teen tähän suunnitelman Pohjois-Suomen Coton de Tulear rodun pentuvälityksestä. Suunnitelma on tärkeä tehdä, että huomioidaan toiminnan näkyvyys valitulle kohderyhmälle. Myöskin edullinen markkinointi on tärkeää. Suunnittelmassa voi valmiiksi miettiä avainsanoja hakusanoiksi ja teemaa. Liiallinen suunnitelmallisuus voi tehdä somesta liian yksitoikkoista, mutta aikataulutus toimii hyvin. Aikataululla tarkoitan, että suunnitellaan milloin julkaistaan mikäkin juttu tai teema, että sisältö pysyy monipuolisena eikä julkaisuja tule liikaa tai liian vähän. Mikäli päivitystä tehdään koko ajan voivat seuraajat väsyä spämmäykseen ja lakata seuraamasta. Esimerkiksi julkaisu per päivä on hyvä rytmi. Teema voisi vaihdella pentutarjonnasta riippuen. Hyvä olisi suunnitella myös minkälainen kohderyhmä sivustolle otetaan jotta markkinointi osuu paremmin perille.

Koirista puhuttaessa on erittäin tärkeää, että pennut ovat luotettavalta kasvattajalta ja sukulinjat mietitty niin, ettei sisäsiittoisuutta esiinny. Välityksessä olisi kiinnitettävä huomiota, että jokaisen pentueen tulisi olla Kennelliiton hyväksymä. Paperittomia pentuja ei välitykseen saisi päästä edes vahingossa.

Välitystoiminnalle pitäisi olla jokin "kotipohja" ja siihen tarkoitukseen voisi joko tehdä nettisivun tai pienimuotoisen toiminnan ollessa kyseessä voisi olla blogipohja parempi. Blogi tuntuu muutenkin inhimillisemmältä ja persoonallisemmalta vaihtoehdolta ja päivitys on ainakin minusta helpompaa kuin nettisivun päivitys.

Rodun nykyisen sivun kautta on linkkejä eri kenneleihin ja on todella hidasta ja hankalaa katsoa kaikki sivut erikseen. Osa osoitteista on myös toimimattomia mikä turhauttaa todella paljon. Suurimmalla osalla sivuista myös pyydetään puhelimitse ottamaan yhteyttä pentukyselyissä.

Blogi voisi toimia niin, että vierailisin itse kenneleissä, joissa on pentuhaaveita tekemässä uutistyyppisen jutun kennelistä. Usein on tärkeää, että pennunostaja tietää jotain kasvattajakodista ennen päätöksen tekoa, joten artikkelimainen juttu kertoisi kaiken olennaisen. Avainsanana voisi käyttää pentusuunnitelmia tai kasvattajaa. Olisi kiva myös tehdä jutut vanhemmista. Pentueen synnyttyä voisi tehdä jutun ja myös uusien perheiden valinnasta ja pentujen kotiutumisesta. Mikä estää, ettei jatkojuttua voisi aina tehdä myös koiran elämästä uudessa perheessä. Mekin aikanaan lähetettiin säännöllisesti sähköpostia kuvien kera kasvattajalle ja kerrottiin mitä meille kuuluu. Tälläinen kokonaisvaltainen tarinankerronta veisi hieman ydintä perusidealta, mutta toisaalta lisäisi rodun tunnettuutta ja antaisi mahdollisuuden seurata tarkemmin rodun piirteitä ja elämää perheissä.

Tuossa jo aiemmassa julkaisussa ihmettelin, että lukeeko kukaan enää blogeja ajanpuutteen vuoksi vaan suositaanko enemmän nopeita palveluja. Tästä syystä, että uskon nopeisiin somekanaviin, pitäisi blogille tehdä omat tunnukset Instagramiin ja YouTubeen. Ehkä myös TikTokkiin. Twitter on mielestäni totisen viestinnän kanava, jonne ei minusta sovi tämänkaltainen toiminta. FB sivut myös tottakai, koska sinne voi linkata YouTube videoita ja ostaa markkinointia pienellä rahalla. Instaan voisi tehdä aina julkaisuista pienen postauksen ja uutisvirtaan pieniä videoita koiranelämästä. Youtubeen voisi tehdä kokonaisen jakson per kasvattaja tai pentue. Mikään ei estä, etteikö alueelle voisi markkinoida myös ulkomaisia tai muun Suomen pentueita. Tässä kohtaa mietin, että rodun suosion kasvaessa voisi pentueet mennä kuin kuumille kiville, kuten nyt on käynyt Covid -tilanteesta johtuen. Mikäli pentueista oikeasti kerrottaisiin kootusti yhdessä paikassa, olisi edelleenkin helpompi tehdä valinta mistä koiran ostaa ja mahdollisuudet saada pentu lisääntyy. Mahdollisesti sivulla voisi julkaista myös kasvattajan kuvaamia kuvia/videomateriaalia. Kuviin ja videoihin lisätään sivuston nimi.

Koira on elävä olento ja ei pitäisi unohtaa julkaista myöskään haasteellisen turkin käsittelyyn liittyviä julkaisuja tai rotukohtaisten piirteiden esilletuontia. Vinkit koulutukseen ja yhteiset kokoontumiset tai harjoitusnäyttelyt lisäisivät yhteisöllisyyden tunnetta.

Kuvien ja videoiden julkaisemiseen tarvitaan lupaa ja tähän tarkoitukseen pitäisi tehdä kuvau- ja julkaisulupalomake, jonka voisi vaikka palauttaa sähköisesti. Lupaa varten tarvitaan henkilötietoja sen verran, että GPRD -seloste tulisi tehdä näiden tietojen säilyttämisestä. Lupaa tulisi säilyttää niin pitkään, kuin oikeus kuviin on ottajalla. Mahdolliset yhteydenotot pentueista voisi tehdä sähköisellä lomakkeella johon myös pitää olla seloste varsinkin, jos tiedot luovutetaan edelleen kasvattajalle. Kommentoinnin tarkituksen pitää olla päällä ainakin blogissa. Halutessaan kasvattaja tai koiran omistaja voisivat pyytää poistamaan oman koiransa tai kennelinsä tiedot blogista ja muista kanavista. Sivustoilla myös täytyy kertoa, että ideana on kertoa pentueista ja auttaa välityksestä, mutta varsinainen kauppa on kasvattajan ja ostajan välinen, eikä sivusto vastaa siitä. Kaikkien sivustojen pitäisi kuitenkin olla julkisia, että ne näkyvät kohderyhmälle.

Itselleni olisi ainakin apua tällaisesta sivustosta. Ongelmana lienee se, että kuka pitäisi ilman korvausta sivustoa yllä, kun se varmasti kaikkine somekanavineen kävisi kohta kokopäivätyöstä. Mainonnan sallimisella tai kaupallisella yhteistyöllä ongelma saataisiin osin ratkaistua.

Yksityisyys netissä

Alunperin, kun aloin kirjoittamaan ensimmäistä blogiani, tein sen tarkoituksella anonyymisti. En tehnyt blogista yksityistä ja rajoittanut lukijoita vaan enemmänkin vieroksuin ajatusta, että joku tunnistaa minut tekstien takaa. Enpä tiedä mistä se johtui, mutta edelleenkin Facebook sivuni on vain kavereiden luettavissa - toki kavereita on useita satoja ja osa etäisesti tuttuja, mutta kuitenkin tuttuja. Facebookissa julkaisen aika harvoin ja aikalailla työhön liittyvää mainontaa tai perheasioita. Instani taas on julkinen. Molemmissa kanavissa mietin, mitä julkaisen.

Googlailin yksityisyyttä netistä aiheena ja yllättäen valtaosa keskusteluista joita löysin keskittyi ihmettelemään lapsen yksityisyyden suojaa. Yllättävän vähän keskustelua käydään omasta yksityiseen suojasta ja siitä mitä meistä netistä löytyy. Linkkaan tähän pari keskustelua joihin jätin oman kommenttini.

https://www.vauva.fi/keskustelu/2816713/vaativa-asiakaspalvelutyo-ja-yksityisyys-netissa#comment-43801672

https://eioototta.fi/lapsiblogit-lukkojen-taakse/

Nykyisin aika monessa yrityksessä ohjeistetaan henkilökuntaa nettietiketistä. Ei ole suotavaa, että puhut työpaikastasi negatiivisia tai salassapidettäviä asioita nettipalstoilla. Omassa työpaikassani kannustetaan osallistumaan yritystä koskeviin nettikeskusteluihin, mutta toivotaan, että me työntekijät tuomme esille, että työskentelemme yrityksessä ja esimerkiksi korjaamme mahdollisia virheellisiä tietoja mitä mahdollisesti yrityksestä puhutaan.

Nykyään monet ovat liittyneet LinkedIniin, joka on business somekanava. Sen kautta on tarkoitus verkostoitua ja saada uusia mahdollisia työkontakteja joten siellä avoimesti kerrotaan työpaikka ja asema, jotka ovat julkisesti nähtävillä, kun henkilön nimellä etsii tietoja. Monesti ainoa asia, joka henkilöstä löytyy, on nimenomaan LinkedIn profiili. Asema työelämässä myös määrittelee usein, että ovatko tietosi löydettävissä yrityksen sivuilta tai ainakin oma puhelinnumeroni linkittyy työpaikalle ei kotiosoitteeseeni.

Olin aiemmin käräjäoikeudessa lautamiehenä ja samalla "julkisessa" ammattissa. Tuolloin muutin yksityiset tietoni salaisiksi ja työpaikallani informoin lautamiestehtävästäni ja sitä kautta mahdollisesti tulevasta uhasta. Minusta onkin paljon turvallisempaa, että esimerkiksi kotiosoite on salattu ja mahdolliset yhteystiedot johtavat yrityksen sähköpostiin tms. jolloin työrooli ja sen kautta tulevat yhteydenotot ohjautuvat oikeaan paikkaan ja vapaa-ajalla voin olla omassa kotonani ilman työroolia.

Aktiivinen keskusteluihin osallistuja, joka osallistuu netissä omalla nimellään keskusteluihin aroista aiheista voi tahtomattaan aiheuttaa negatiivista julkisuutta myös työnantajalleen mikäli joku keksii yhdistää mielipiteet yrityksen kannanotoksi asiaan. Yleisesti nettijulkaisuissa on hyvä muistaa, että kaikki mitä sinne kirjoittaa voi tulla jonakin päivänä jossakin muodossa sinua vastaan.

Kuten tuossa aiemmin kirjoitin, niin minustakin tulee ensimmäisenä hakutuloksena LinkedIn profiili. Suurin osa tiedoista ja kuvista joita löytyy nimellä haettuna, liittyvät työhöni. Yksityiselämään linkittyi oikeastaan vain sanomalehti Kalevan artikkeli, joka käytiin tekemässä kodistamme. Minulla on lähes sukunimikaima joten hänen tietonsa löytyvät myös minun nimellä etsittäessä. Mikäli minusta löytyisi tietoja joita en haluaisi julkisesti esille, voisin pyytää julkaisijaa poistamaan julkaisun.

Minusta on ihan hyvä, että yrityksen henkilöstä löytyy vähintään yhteystiedot hakusanalla. Poliittinen, uskonnollinen tms. vakaumus ovat minusta tietoja, jotka henkilö voi tuoda esille vain halutessaan ja niiden julkisesta esittelystä voi olla haittaa joissakin ammateissa. Esimerkiksi toimittajan voisi ajatella kirjoittavan puolueellisesti oman vakaumuksensa mukaisesti. Netissä julkisesti leviävät lakialoitteet yms. voivat myös nousta haettaessa esille ja siksi aina täytyy miettiä mihin nimensä laittaa ja mitä on valmis itsestään julkisesti jakamaan.

GDPR eli EU: tietosuojadirektiivi julkaistiin 2016 ja sen toteutukselle annettiin kahden vuoden siirtymäaika. GDPR toi mukanaan monia positiivisia, mutta myös joitakin elämää hankaloittavia asioita. Nykyisin kaikilla on oikeus saada tietoon, mitä itsestä on tallennettuna ja tietosuojaselosteet on oltava kaikissa yhteyksissä joissa yhteystietoja annetaan. Työpaikoilla pitää olla lukitut paikat, joissa tietoja säilytetään ja tietojen saa säilyttää vain selosteessa määritellyn ajan. Esimerkiksi ihan perinteiseen arvontaan osallistuminen jossakin kaupassa vaatii kauppiasta tekemään tietosuojaselosteen ja miettimään, miten kuponkeja säilytetään. Toki aikaisemminkin kaikki yhteystietoja sisältävät asiat hävitettiin tietosuojajätteenä.

Artikla 13 on tarkoitus turvata, että sisällön tuottaja saa hyödyn tuottamastaan sisällöstä vaikka sitä jakaisi joku muu. Välillä asiaa on hankala valvoa ja artiklaa on kritisoitu melkolailla. On kuitenkin hyvä, että lainsäädännöllä pyritään suojaamaan myös verkossa leviävää sisältöä. Yksityinen henkilö ei usein kuitenkaan tavoittele esimerkiksi jakamallaan meemillä mitään taloudellista hyötyä joten oikeutta on hankala toteuttaa.

Sosiaalinen media

Bloggaaminen on unohtunut ruuhkavuosien paineessa ja aikaa ei tunnu löytyvän kirjoittamiseen, mikä on aika surullista. Toimiihan tämä blogi myös päiväkirjana ja muistona rakennusvuosista. Aika monet blogit ovat siirtyneet enemmän nopeampien viestintäpalveluiden pariin ja täytyy myöntää, että tällä samalla nimellä itsekin käytin instagramia monta vuotta, kunnes vaihdoin tilin nimen omalle nimelleni, kun tuttavat eivät tunnistaneet minua bloginimen takaa.

Blogin kirjoittaminen vie aikaa ja kirjoittamiseen täytyy paneutua. Kuvat ovat kivoja väliin ja ne pitäisi liittää puhelimelta tekstin rinnalle, kun tämän päivän kamerakin on puhelimessa. Minulla ei ole padissa erillistä näppäimistöä, enkä tykkää tekstiä hirveästi laitteen omalla näppäimistöllä näppäillä joten aika monta muutosta on tässä muutaman vuoden varrella tullut, jotka ovat vaikuttaneet tähän kirjoittamiseeni.

Yritän työnteon ohella suorittaa vuosia junnanneita opintojani loppuun ja siihen liittyen nyt elvytän tätä blogia ja julkaisen täällä opintoihin liittyviä pohdintoja, ettei tarvitse miettiä minkä vuoksi scene yhtäkkiä vaihtuu toisenlaiseksi. Eihän sitä tiedä vaikka tästä vielä innostuisi meidän kuulumisia tänne päivittämään, mutta kysymys kuuluukin kuinka moni näitä kirjoitettuja blogeja vielä lukee?

Minä käytän tällä hetkellä ehkä eniten Instagramia. Se on nopea ja helppo tapa päivittää kuulumisia, eikä tekstin tuottamiseen tarvitse käyttää hirveästi aikaa. Kuvat puhuvat puolestaan. Instagramissa on myös kiva tägäillä ihmisiä, yrityksiä ja asioita ja näet reaaliajassa kuinka suuren suosion kuvasi saavat. Instagram jotenkin sopii tähän kiireiseen nykyarkeen. Toisaalta se on aika valheellista illuusiota luova kanava, kun jää kertomatta taustat tilanteisiin ja yleensä kuvia tulee otettua vain upeista asioista tai tilanteista - tosi harvoin niistä pyykkivuorista, joista blogiin saattaa kirjoittaa. Jopa Facebookkiin tulee kirjoitettua enemmän oikeasta elämästä kuin Instaan.

Hyvänä esimerkkinä sain itse huomata, että tuttavapiirilläni oli sellainen käsitys, että viiletän juhlista toisiin ja olen todella vähän kotona. Yhdelle ystävälleni sanoinkin, että kannattaa katsoa kuinka harvoin olen postauksia tehnyt, että kaikki ne välit, kun mitään ei tullut julkaistua olikin sitä ihan perus kotoanaoloa eikä siinä hetkessä edes halunnut arkea Instaan kuvata. Instagramini on myös kaikille julkinen, joten tietoisesti ehkä valitsen, että minkälaisen kuvan elämästäni siellä annan.

Työnkin puolesta olen aktiivisesti ottanut uusia someappeja haltuun, mutta selvästikin ikä tai aika :) painaa päälle ja videopalveluiden käyttö on jäänyt todella vähälle. Esimerkiksi vloggausta en ole aloittanut vaikka joskus sitä mietinkin ihan siitä syystä, ettei ole into riittänyt opetella videoiden muokkausta ja leikkaamista. Toisaalta nopean palvelun suosijana esim. Tiktok voisi olla minun paikkani, mutta tällä hetkellä en ole edes löytänyt sieltä viihdyttävää katsomista. Oma Youtube kanava voi olla enemmän mahdollisuus kuin uhka ja olisi myös mukava muistojen tallentaja itselle. Toisaalta videopalveluissa pitää hetki miettiä sanomisiaan ja siellä voi tulla paljastaneeksi asioita joita ei kirjoittaisi blogiin.

Ihan selkeää kuitenkin on, että tulevaisuuden juttu ovat nopeat, sisältörikkaat tai hauskat videot. Facebookin tyyppinen "mitä minulla on mielessä nyt" - tyyppinen kirjoittelu voi jäädä nopeastikin historiaan. Nykyisin tuntuu, että FB on enemmän varttuneen väestön kuulumisten vaihtopaikka ja insta tälläisten keski-ikäisten leikkikenttä, mutta erityisesti nuorempi väestö viihtyy videoiden parissa.

Minun mielestäni monet hotellit esimerkiksi @originalsokoshotelarina tuottaa hyvää ja mielenkiintoista sisältöä instagramiin. Hotellin asiakkaita kannustetaan jakamaan iloisia hetkiä, jotka nostetaan hotellin kanavalle. Itse hotelli on täynnä kivoja postauksen aiheita kuten esimerkiksi aamupalalla vaihtuva positiivinen mietelause. Erikoishuoneista on tehty kivoja postauksia ja paikkakunnan erikoishuoneiden taustaa on valotettu. Hotellin kodinomainen ilmapiiri ja hyvä fiilis tulee postauksissa esille ja vaikka kyseessä on yritys, niin sitä on kiva seurata. Julkaisuja ei ole liikaa ja usein myös henkilökunta ja heidän keksimät kivat yllätykset hotellivieraille ovat mukavia juttuja.

Toinen paikallinen yritys Sanomalehti Kaleva ja @kaleva.fi on seuraamissani sivustoissa. Kaleva paikallisena sanomalehtenä tekee minusta todella vähän postauksia ja se on ehkä ymmärrettävää, kun kuitenkin päätarkoituksena on jakaa maksullisia uutisia muiden välineiden kautta eikä ilmaisena instagramissa. Toisaalta somekanavat ovat mahdollisuus koukuttaa uusia tilaajia maksullisille palveluille. Kaleva noudattaa selkeää kaavaa julkaisuissaan: niitä on harvoin ja aiheet ovat paikallisia. En ole myöskään kertaakaan huomannut, että Kaleva olisi poistuvaan uutisvirtaan tehnyt mitään sisältöä vaan kaikki ovat oikeita julkaisuja. Voi toki olla, että ne ovat vain menneet minulta ohi. Kaipaisin itse lisää linkkejä sähköisen Kalevan tilaajana, koska useana päivänä lehti jää lukematta ja ainakin minä arvostan vielä paperista versiota digitaalista enemmän.

Usein huono sosiaalisen median tuntemus johtaa huonoon viestintään. Jotkut pitävät somea helppona valituskanavana ja saavat paljon tuhoa aikaan. Sosiaalisen median etiketti ja käyttäytymissäännöt tuntuvat valitettavan usein puuttuvan aikuisemmalta väestöltä. Kaikki eivät välttämättä edes ymmärrä kuinka moni saattaa nähdä heidän julkaisunsa ja pahimmassa tapauksessa ala-arvoiset viestit voivat johtaa jopa syytteen nostoon, kun tunteet pääsevät liiaksi kuohumaan ja kirjoitettua on hankala ottaa takaisin, kun joku on jo ehtinyt napata screenshotin siitä.

Oman asuinalueeni Facebook -sivu Niemenrannan asukasyhdistys on hyvä esimerkki huonosta ja hyvästä viestinnästä. Parhaimmillaan sivustolla vaihdetaan tavaraa suklaalevyä vastaan, järjestetään yhteisiä tapahtumia tai vinkataan löytyneistä asoista. Huonoimmillaan suljetun kanavan sisällä puidaan julkisesti lapsien tai naapureiden välisiä riitoja. Monelta mieliharmilta säästyttäisiin, kun henkilöä koskevat negatiiviset asiat saataisiin käsiteltyä yksityisviestien kautta eikä niitä reposteltaisi julkisilla sivuilla.

Loistavaa somemaailman pyörittämistä on taas Oulunsalon ratsastuskoulun sivuilla. Ratsastuskoululta löytyy sometilit ainakin FB:stä ja instasta sekä blogikin nettisivuilta. Kaikki julkaisut ovat loppuunasti mietittyjä ja julkaisut kertovat hyvin läpinäkyvästi tallin toiminnasta, mikä lisää luotettavuutta yritystä kohtaan. Onhan talli kerran valittu myös Suomen vuoden ratsastuskouluksi.

Googlen mukaan hyvään sometukseen vaaditaan suunnitelma ja hyvälaatuiset kuvat. On ihan totta, että esimerkiksi somekalenterin miettimisellä saadaan julkaisut säännölliseksi ja sisältö tasalaatuiseksi, mutta minusta liika suunnitelmallisuus myös vie hohdon koko somesta ja sisältö alkaa näyttää liikaa yksitoikkoiselta.

Olen käynyt muutaman somekoulutuksen ja huomannut, että niin monta kuin on ihmistä ja kouluttajaa - niin monta on mielipidettä hyvästä sometuksesta. Loppujen lopuksi kuitenkin seuraajamäärä ratkaisee ja se kuinka viestisi tavoittaa halutun kohderymän.

Raksakrapula

Aikaa on kulunut jo sen verran, että taas jaksaa "tarttua kynän varteen"... Edellisestä postauksesta on kulunut jo niin kauan aikaa, etten edes muista mitä olen kirjoitellut...

Mitä tänne kuuluu? Kotia on asuttu jo kohta kolme vuotta - kauheaa kuinka nopeasti aika rientää!!! Varsinaiseen taloprojektiin kuuluvia tehtävia ei enää juurikaan ole tekemättä, jos ei lasketa mukaan meikäläiseen iskenyttä raksakrapulaa johon on erittäin vahvasti kuulunut laiskuus alkaa leikkimään sisustuksen kanssa. Edelleenkin tauluja on vaatehuoneen hyllyillä odottamassa sopivaa paikkaa, aikaa ja inspiraatiota. Pikkuneidin muutettua omaan huoneeseensa elokuussa ja siitä johtuneiden huonekalujen paikanvaihdosten vuoksi orastava sisustuskärpänen on jälleen puraissut :) Voisi jopa sanoa, että onneksi! Maku näyttää kehittyvän iän myötä kalliimmaksi ja nyt täytynee suunnitella harkiten minkälaisia hankintoja varten aletaan sukanvartta täyttämään.

Tytön huone on asialistalla ensimmäisenä. Tytöllä ei tahdo uni tulla iltaisin, jollen mene viereen pötköttelemään ja ihan aavistuksen verran ahdas on kahdelle lasten päästävedettävä sänky. Meillä on vanha minun mummolasta peräisin oleva levitettävä puusänky/-sohva joka alunperin neidin huoneessa hetken olikin ja nyt on tarkoituksena hankkia sänkyyn uusi patja ja palauttaa sänky tv-huoneesta tytön huoneeseen. Lastensänky lähtee uuteen kotiin jo parin vkon päästä ja siihen mennessä patja pitää hankkia. Samalla pitää hankkia tytölle uusi päiväpeitto, lamppu, muutamia hyllyjä ja mahdollisesti jokin laatikosto. Viisivuotiaalla tytöllä on yllättävän paljon kaikenlaista roinaa joka ei meinaa mihinkään mahtua! Kuka ihmeessä on keksinyt, että kaikenmaailman LittlePetShopien talojen pitää kaikkien olla niin järjettömän tilaa vieviä :) Neitokaisen huoneesta selvitään vielä suht edullisesti, koska ei noin pienelle kannata mitään Ikeaa kummempaa ostaa - ehkä... Tosin jokin kiva Nukkumatti -lamppu tai vastaava käy jo pienemmällekin. Meidän typykällä tahtoo olla yhtä voimakas tahto kuin äidillänsä ja oma maku pienestä pitäen <3 Taivuimme laittamaan makuuhuoneisiin verhotangot ja kun kävimme verho-ostoksilla, ihastui tyttö tietenkin Vallilan verhoihin. Minusta ne vaatiivat vähän isomman tilan kuin tytön huone joten onneksi löysimme jostain poistakorista tytön mieleisen kapan. Pitää ottaa päivänvalolla muutama kuva, kun kaikki kuvat hävisivät kun puhelin kävi huollossa.

Kuvituskuviksi tällä kertaa neidin ottamia valokuvia :)

Leikkimökki

Kiitos sähköpostiin lähetetyistä vinkeistä mistä kannattaa leikkimökki hankkia :) ostimme mökkitarpeet Oulun hyvänkaupan paikasta, hinta ratkaisi tässä tilanteessa ja tyytyväisiä ollaan oltu! Kokoaminen oli helppoa ja kun ilmat oli kokoamishetkellä vielä kuivat, vedettiin heti maaliakin pintaan. Ensi kesälle jäi vielä ikkunaristokoiden maalaus ja sisustustöitä. Verhojen suunnittelulle on kolo talvi aikaa :) Kalusteet haettiin Ikeasta ja kylläpä neiti on tykännytkin hienosta keittiöstään jossa on "salaattipataa" tarjottu jo useammalle vieraalle.

Tältä täällä näyttää...

Huh huh! Pari kuukautta on vierähtänyt niin ettei juuri koneen äärellä ole istahdettu. Ai mitäkö täällä on hommattu? Talo on ehditty maalata lopulliseen muotoonsa, ainoastaan minun täytyy joku kaunis päivä vielä ihan pikkupikkupensselillä vähän korjailla jotain reunakohtia valkoisen ja harmaan raja-alueilla. Ihan viimeisen päälle oli hidasta hommaa vedellä modernin tyylin lautojen välejä. Väli on niin pieni ettei juuri mikään pensseli mahdu sinne, saati levitä kunnolla maalia. Ensimmäisen maalikerran jälkeen piti välit vetää vielä erikseen uudestaan, kun maasta katsoen saattoi näkyä jossain pilkahdus valkoista pohjamaalia. Varmaan jollain viisaammalla olisi ollut hyvä keino tuohonkin hommaan ja aika todennäköisesti jos uusi talo joskus tehdään, niin otetaan joku firma se maalaamaankin ;)

Jälkipyykkinä pitäisi vielä rapata ikkunan räystäspelleistä pikkuruiset maalitahrat pois. Joitakin tahroja tuli suojauksesta huolimatta myös terassiin ja ne pitää kai ottaa pois hiomapaperia apuna käyttäen. Ikkunatkin pitäisi pestä vaikka piha pöllyää vielä reippaasti ja työ on vähän hölmöläisen hommaa, mutta jospa ne hetken olisivat puhtaat.

Viime viikolla Puhakan kaivinkone levitti ja Anttila ajoi multaa pari kuormaa pihalle. Eipä juuri paria tuntia pidempään ehtinyt kulua, kun piha oli jo nurmenistutushommia vaille valmis ja pakkohan se oli samalle illalle istuttaa, kun Forecan sääkartta lupasi koko viikoksi sadetta. Arvatkaa onko satanut? No ei taatusti silloin, kun sille olisi tarvetta ja pihaa onkin jouduttu kastelemaan joka päivä. Murphyn laki toimi jälleen...

Ensi viikolla pitäisi tulla asfalttimiesten hommiin ja sitä odotellaankin oikein kuumeisesti. Aktiivinen rouva naapuritieltä organisoi koko tämän perukan halukkaille yhteisen tarjouskilpailun pinnoitustöihin ja entinen Viherrengas (nyk. VRJ?) sai urakan itselleen. Helpottaa elämää lapsen kanssa ja muutenkin, että saadaan kulkuväylät kuntoon. Tyttö on juuri oppinut itse polkemaan pyörällä ja pääsee rullailemaan omalla pihalla. Pikkuisen meinaa olla tekemisen puute tytöllä tällä hetkellä pihalla, kun nurmi on vielä pelkkää multaa ja kulkuväylät karkeaa soraa, eikä leikkimökkiäkään vielä ole saatu.

Leikkimökistä puheen ollen, olemme etsineet sopivaa mökkiä tutuilta ja tuntemattomilta käytettynä ja aika kiven alla tuntuvat olevan tai hinnat ovat päätä huimaavia. Ollaan katseltu myös paketteja, mutta ei olla semmoistakaan ostettu vielä. Toiveissa olisi, että löydettäisiin joku kohtuu hinnalla tekemään meille leikkimökki ja pieni puuvaja, niin saataisiin mieluisat. Yksi tuttu jo lupautui hommiin, mutta hän kulkee työreissuilla Etelä-Suomessa eikä aika yksinkertaisesti riitä meidän projektiin, kun vaja jo syksyksi tarvitaan ja leikkimökillekin olisi jo kovasti käyttöä. Eli jos tuntuu, että on rakentajan vikaa ja tekemisen puute, niin ei muuta kuin sähköpostiin tarjousta tulemaan :)



Pensasaitaa huutaa etupuoli!



Terassi on kyllä jälleen kerran erittäin onnistunut ja saanut ystäviltä ylistäviä sanoja :)
Pihamaa taas on kuin tyhjä taulu, entisen työkaveri kommenttia lainaten.

Sisälläkin on taas pikkuisen jotain saatu aikaan, kun minun mummolasta saatu ja
appiukon entisöimä piironkin löysi arvoisensa paikan olohuoneen seinustalta.

Nyt täytyy ihan höristää korvia ja ihmetellä, että onko tämä todellista: ulkona sataa!!!! Jeeee!!!
Visun ihmisen painajainen, kun pitää vettä lorotella päivät pitkät pihamaalle - heh heh :)